"viikonloppurakastaja" ei ole täysin totuudenmukainen kuvaus tästä blogista.
Tänne tulee vuodatusta epäonnistuneista yrityksistä luoda suhde ihmisiin, tarinoita treffeistä, tai tavatuista ihmisistä.
Paljastumisen mahdollisuus on suuri mutta väliäkö tuolla.
Ajatus kirjoittamisesta on kytenyt jo kauan. olen sen haudannut aina kuitenkin, koska en ole siunattu hyvillä kirjoittajan taidoilla, ja koska tiedän jo nyt että toisinaan teksti voi olla todella raskasta. ehkäpä jopa teinimäistä.
En ole teini. olen aikuinen työssäkäyvä ihminen, laskujen maksaja ja oman koiran lenkittäjä. Toisinaan saan itseni kiinni lapsenmielisistä teoista tai ajatuksista, mutta siinä tilassa en ehkä kuitenkaan ole lopulta täysin oma itseni, vaikka olenkin silloin onnellinen.
Nainen josta puhuin ensimmäisessä postauksessa, pyysi taas kahville. tietenkin lähden. Mutta olenko oikeasti kiinnostunut ? Saako suudella vain pelkästään koska tahtoo vain suudella ja kokeilla tuntuuko se oikealta ? Entä jos toinen tahtoo enemmän kuin minä ? Miten hoitaa asiat kunniallisesti ? Kyseessä on kuitenkin nainen naiselle. Ja itseäni kauempaa seuraten voin todeta, että naiset ovat saatanan tekosia.
Mutta silti niin kiehtovia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti