"Mä en halaa yleensä ihmisiä mut voin mä nyt halata" mun suustani tulee yhtäkkiä.
Aivot heittää kuperkeikkaa ja yrittää epätoivoisesti hakeutua läheistä seinää kohti hakatakseen siihen päätä josta nuo älyvapaat sanat tippuivat. Eihän se toinen edes tehnyt sitä ennen elettäkään siihen suuntaan, että halaaminen kiinnostaisi.
Käännyin kannoillani silmät tiukasti kiinni ja lähdin kävelemään pois mutisten itselleni "tyhmä, tyhmä, tyhmä"
Käy nyt kahvilla naisen kanssa joka kikattelee sinun typerille jutuille sun muuta ja pilaa se kaikki tuollaisella asialla. Olin varma etten enää kuule tästä mukavasta ihmisestä. Koska itsellä ei riittänyt rohkeus ottaa yhteyttä.
Kahden päivän päästä avattuani qruiser tilini silmäni putosivat päästä ja keräilin leukaani lattialta lukiessani lausetta "miten siellä on päivä sujunut?"
Toisella tapaamisella naisen nauru kutitti vatsanpohjaa.
Kolmannella kerralla ehdin sekunnin miettiä kuinka tahtoisin suudella tätä ihmistä, ennen kuin täytyy nousta viereen pysähtyvään bussiin. En suudellut, jänistin.
Muutaman kerran olen voinut rivien välistä lukea kuinka minut ehkäpä tahdottaisiin kotiin seuraksi ja jos mahdollista viereen nukkumaan. Omat aikataulut eivät tähän sopineet. Jutustelu sosiaalisessa mediassa on lähes kuollut nykypäivänä. Ehkä vielä joskus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti