Piiska

Lähes vuoden ajan jätin "Piiskan" huomioni ulkopuolelle. Kävimme samaa koulua, ja tiemme kohtasivat silloin tällöin käytävillä tai ruokalassa. Muutamasti samalla kurssilla. Hän oli selvästi kiinnostunut, mutten osannut lukea motiiveja.

Kaikille naisille tämä asia selväksi, miesten motiivi;

Sen sijaan sain tunteen, että hän on melkoinen player. Tuon näköinen, tuolla vartalolla, ei luultavasti ole valinnan vaikeutta.

Jätin siis huomiotta. Mutta hän aina pysäytti minut koulun käytävällä sanoakseen minulle edes "moi", johon vastasin tyynesti "moi" ja jatkoin matkaani. Usein menin hänen ohitseen musiikit korvilla mitään kuulematta.

Melkein vuosi  tätä jatkui ja osuimme taas samalle kurssille. Tunnin päätyttyä hän lähestyi minua. Sanoi minulle jotain. 

Tässä vaiheessa mietin, että mistä nyt on kyse. Miksi tuo mies puhuu minulle niin hiljaa ja ujosti?

"Mitä????"

"Anteeks, en kuule vieläkään?"

"SIIS MITÄ? ANTEEKSI TULETKO LÄHEMMÄKSI, EN KUULE PUHETTASI?"

Saatoin saada hieman nautintoa nähdessäni hänen kiemurtelevan edessäni ujona. Saa mies nähdä vaivaa eteeni, prkl.

"Ai tarvitsenko kyydin kotiin? Kiitos kovasti, mutta menen julkisilla. Heippa." Kieltäydyin yhteensä neljä kertaa. Piiska ei meinannut antaa periksi.

Kävelin pysäkille ja aloin odottamaan bussiani. Kunnes nään Piiskan juoksevan ilman ulkovaatteita perääni. Hän pyysi vielä kerran, saisiko hän antaa minulle kyydin kotiin. "Please???"

Luovutin ja lopulta suostuin.

"Saanko sun puhelinnumeron...?" hän kysyy parkkipaikallani.

"Et. Kiitos kyydistä moimoi"

Muutaman päivän päästä annoin periksi. Olin Piiskan luona. Ilman vaatteita. Takapuoli punaisena ja hellänä, tukistettuna, kuristettuna välillä melkein koko nyrkki suussa, taisin pyytää sylkemäänkin sinne ja mitä näitä nyt sitten on.
Seuraavana päivänä suihkuun mennessäni huomaan pakarani olevan mustelmilla. 

Mihin olenkaan taas sotkeutunut, mietin ja katson peilikuvaani huvittuneena.