keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

en puhu naista


"sä voit tulla vaikka kattomaan mun kissoja mun luokse jos et tahdo vielä kotiin mennä"

Luulen tosissani että silmäni muljahti sekunniksi lautasen kokoiseksi ja kasvoiltani pystyi lukemaan miljoona eri olotilaa. Nielaisin suussani olleen karpalolonkeron väärään kurkkuun ja aloin yskimään. eikös näin tapahdu vain elokuvissa ?  Katsomaan kissoja.... Juurihan tuo oli kehunut minua erittäin mukavan oloiseksi ja tahtoo tavata uudestaankin. Nytkö se jo seksiäkin tahtoo ?

Miten naiset saa minut joka kerta epäilemään kaikkea. En edes osannut vastata, vedinpä siis normaalit reaktiot mitä osaan parhaiten; kasvoilla typerä ilme, katse harhailee jonnekin pitkin seiniä ja suusta pääsee joku mukamas sana joka ei tarkoita juuta eikä jaata. No kävinhän mä katsomassa niitä kissoja. Kirjaimellisesti. Istuin tunnin nojatuolissa, juteltiin niitä näitä minun katseeni seuratessa kissojen menemistä. Katsoin bussin kotiin, sanoin heipat ja lähdin.

Hitto. Se ihastui minuun. Joistakin se on helppo nähdä. Niinhän se tahtoi minut sitä halailemaan kun treffeillä olin.









Nyt tuli joku suuri häiriötekijä ja lopetan tämän tältä kertaa tähän. Palaan asiaan myöhemmin miettimään syvemmin naisten ajatusmaailmaan. Jos en julkaise tätä nyt se jää luonnosten mappi Ö:hön

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti