Kolmantena yönä hän uskaltautui humalan rohkaisemana suutelemaan minua. Suudelma kulkee salamannopeasti minun huulilta napani alapuolelle. Joudun todella pidättelemään itseäni, etten jatka enempää. Mies on liian herkkä, liian ihastunut, liian kiltti. Ennen kaikkea mies tuntuu liian hyvältä. En tahdo rikkoa tätä miestä.
Mietin mitä sanoisin, mitä täytyisi sanoa. En sano mitään. Mies hymähtää tyytyväisenä ja ottaa minut tiukasti syleilyynsä.
"älä ihastu muhun, mä tulen repimään sun sydämen riekaleiksi jos sä ihastut muhun"
Lause joka mielessäni pyörii ja jonka olen joutunut sanomaan ennenkin. Helvetin vittu. Mies on liian hyvä minulle juuri nyt, enkä edes tiedä, miksi minusta tuntuu tältä.
Saatana että tekee mieli seksiä.
Juhannusaattona oli kimpussani kaikki muut miehet, paitsi tämä. Hänen ystävänsä eivät hävenneet ollenkaan 3 promillen humalassaan yrittäessään vokotella minua suoraan hänen nenän edessään.
Ennen keskiyötä oli jo tappelu käynnissä. Kaksi tuntia tästä eteenpäin olkapäätäni vasten itkee miehen yksi ystävistä ja minä lohdutan ja silitän päätä.
Kenelläkään ei ole seuraavana päivänä muistikuvia tapahtumista. En pysty muuta kuin nauramaan.
Tuntuu kamalalta ajatella, että olisin varmastikin ehkä jopa tehnyt jotain. Ilman minkäänlaisia tunteita. Antaa vain mennä. Mutta tämä mies. Herra täydellinen. Ei jumalauta. Ei vain pystynyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti