Tässä teille uutinen. Viimeisen neljän kuukauden aikana olen harrastanut seksiä vain ja ainoastaan yhden ja saman henkilön kanssa. Viimeisen neljän kuukauden aikana, en ole edes miettinyt seksiä muiden kanssa.
Tässä kuussa tulee kaksi kuukautta kun olen ollut parisuhteessa.
Tässä teille toinen uutinen:
Meidän suhde on aivan helvetin tylsä.
Minä kuolen tylsyyteen.
Tässä kohdassa te varmaan ajattelette, että no mitä helvettiä, tylsyydestä on erittäin helppo päästä eroon. Niin minäkin ajattelen. Hänen kanssaan asia ei kuitenkaan ihan mene niin. Hän asuu kauempana. N. tunnin ajomatkan päässä. Hän asuu vielä vanhemmillaan. (Tosin on juuri ostamassa super siistin asunnon itselleen) Vietämme joka kerta aikaa minun luonani.
Suhteen alussa ehdotin eräs perjantai-ilta, että josko mentäisiin juomaan yhdet tai kaksi läheiseen pubiin. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä;
"EI."
Miksi ?
"Mua saattaa alkaa ahistamaan kun on uus paikka."
Ehdotus leffaan menemisestä. Vastaus;
"Oon käynyt viimeks leffassa joskus lapsena. Leffat ahdistaa ja saa mut pakokauhun valtaan"
Ookei. Selvä.
Entinen kämppäkaveri oli tulossa juhlistamaan ystävänsä syntymäpäivän jatkoja minua lähellä olevaan baariin. Ehdotin, josko mentäisiin käymään, se on aivan lähellä ja voidaan lähteä heti, jos siltä tuntuu.
"No en mä tunne sieltä ketään ja olisin se joka istuis hiljaa yksin pöydässä"
Kukas minä sitten olen, jos et minua tunne, ja miksi yksin pöydässä ??? Missä me muut sitten oltaisiin ? Viereisessä pöydässä.
Vastaukseni oli; unohda koko juttu.
Onko liikaa pyytää toista menemään lääkäriin pelkojensa takia ? Eikö tälläisellä ole jonkinlainen nimitys esim. sosiaalisten tilanteiden pelko ?
Herranjumala enhän minä jaksa joka ilta istua ja nyhvätä minun asunnollani, kun jopa koiranpissatuslenkille toista täytyy kysyä ja maanitella.
Ystäväni on kysellyt Hänestä ja melkein joka vastaukseni on saanut ystäväni kysymään hämmästyen, että miten olen löytänyt ja vielä ihastunut ja suostunut parisuhteeseen noin ujon ja erilaisen miehen kanssa kuin minä.
Tänään mietin samaa asiaa monen monta minuuttia.
Vastaus;
En tiedä.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaDear viikonloppurakastaja,
PoistaEnsinnäkin tahdon kiittää (ainakin minua) oikein paljon viihdyttävästä kirjoitus/kerrontatyylistäsi, sekä siitä, että useampi blogipostauksesi on innoittanut mut siivoomaan: pyyhkimään suustani naurun mukana pärskähtäneet aamuteet näytöltäni nimittäin. Olen lukenut postauksiasi aamuneljästä lähtien putkeen, koska löysin silloin tämän blogin, ja mä tykkään kovasti tästä blogista. Joo vaik tää on mulle uus blogi, niin mulla on hyvä maku sekä intuitio, joten tiedän ku näen jotain hyvää, ni tunnistan sen heti ;) Ja kuka ny ei diggailist suorasta puheesta suhteista ja seksistä? :D
Se ylistyksistä, sitte toho tän postauksen ongelmaan.
Oon ensinnäki tosi pahoillani, että oot tossa jamassa. Se on tosi nihkeetä jos toine on tommone ettei tosiaan mihinkää saa lähtemään kaveriks ja sitte yksin menemisestäki tulee mahdollisesti pientä napinaa.
Mä käskisin sen mennä lääkäriin. Tai sitten mennä kotiinsa pelkäämään.
Harmittaa ku en osaa neuvoa tähän hätään enempää. Mut jospa se tilanne muuttuis, I hope so. Mä tuun lukee miten tilanne etenee.
Peace <3
Oi että miten piristävää palautetta ! Kiitos :)
PoistaKatsotaan miten tämä aihe jatkuu ;)
Hmmm.. Ootko ajatellut sellaista mahdollisuutta, että olet suhteessa tämän ihmisen kanssa juurikin tilanteen mahdottomuuden vuoksi - et ole sitoutunut etkä sitä haluakaan. Mutta on kiva, kun voi sanoa olevansa suhteessa. Ainakin sen ajan, mitä se nyt kestää. Tiedät jo etukäteen, kuinka tässä käy ja näin pääset olemaan se, joka suhteen sitten lopettaa, omien etukäteisajatusten mukaisesti. Enkä tarkoita tätä hirmuisena lyttäämisenä, vaan ihan pohdintana suhteilun syille.
VastaaPoistaSamaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa olen siitä, että kirjoitustyylisi on varsin viihdyttävää ja koukuttavaa. Uskallatko, sen koittaessa, paljastaa kuinka nykyinen tilanne muuttuu suuntaan tai toiseen?