Koti-ikävä kunnon koolla

sekä erään toisen asian ikävä, kunnon koolla sekin.

Oltuani viikon reissussa ja kahtena viime päivänä täysin turistina Tampereella, sain tuntea miltä tuntuu kun haluaa kotiin. Se tunne pamahti naamalle yhtä nopeasti kun se kuuluisa kuppa poistui Töölöstä.

Tinder huusi hoosiannaa koko eilisen illan. Mutta valitsin kohteekseni puistossa istuneen yksinäisen miehen, pikkumyyponihäntä päälaellaan. Puoli tuntia juteltuamme mies vasta mainitsee ohimennen tyttöystävästään.

Seuraavana aamuna herään miehen sohvalta klo 8 piikkauksen ääneen yläkerrasta. Kuulen kun mies keittää kahvia, ja menee takaisin nukkumaan. Kolme kertaa huhuilin miehen nimeä varmistaakseni, että hän ei ole tietoinen minun hereilläolostani. Raotin makuuhuoneen ovea, otin salakuvan miehestä (muistoksi itselleni, en ole hullu creepy stalkkaaja) ja peläten että tyttöystävä tekee aikaisinpaluun kotiin, poistun asunnosta vähin äänin.

Koti-ikävä, krapula, hirveä panetus, kiukku ja harmitus sai minut tilanteisiin, missä; 

1. Itken exän autokyydissä ilman järkevää syytä.
2. Suostun "herra täydellisen" ruikutuksen näkemisen halusta jälkeen pyytämään hänet luokseni yöksi.
3. Ilmoitan "kiholle" olevani kotona ja että haluan koirani takaisin (olin joutunut hammasta purren pyytämään häneltä apua)
4. Istun olohuoneeni lattialla, juttelen "kihon" kanssa täysin normaalisti (kuvittelen meidän harrastavan villiä seksiä ja hänen kertovan minulle kuinka ikävä hänellä minua on) kun samaan aikaa keittiössä "herra täydellinen" kysyy meiltä molemmilta, että juodaankos me kahvia.
5. Jos ette vielä ymmärtäneet, aivoni olivat lopettaneet toimimisen totaalisesti, kun mieliala heitti häränpyllyä jonka seurauksena virheajoitukseni sekä ajattelemattomuuteni johti minut tilanteeseen, jossa asunnossani on samaan aikaan minä, "kiho" sekä "herra täydellinen" juomassa yhdessä kahvia.

Seuraavan kerran lupaan ampua itseäni suuhun.