Lahja

"Ei. Eieieiei mitä sä teet vie se pois !!"

Hyvä jumala, ota minut luokseni nyt, jos olet olemassa.

"Herra täydellinen" oli ostanut minulle lahjan. Lahjan. Minulle. Ihan muuten vain. Lahjan. Vihaan lahjoja. Vitun lahjat.

Pikakävelin asuntoani ympäri miestä pakoon, joka seurasi minua lahja ojossa.

"Mitä helvettiä tää on ??!! Miks sä teet tän mulle ?? Et sä voi ostaa mulle jotai lahjaa !"

Kierretään asunto kahdesti ympäri, mies on jo epätoivoisen kuuloinen sanoessaan "oo kiltti ota tää nyt, tee sille mitä vaan mutta ota se vastaan. Ja pliis pysähdy"

Pysähdyn, käännyn ympäri ja mies törmää minuun. Riuhtaisen lahjan kädestä ja isken sen keittiön apupöydälle. Näen lahjan pakkauksesta, että se on koruliikkeestä ostettu. 

"Mä just sanoin sulle tänään etten osaa ottaa yllätyksiä vastaan ja mitä tää nyt on ? Sä annoit mulle jo päivällä sen mukin ?" Niin. Mies oli antanut minulle aikaisemmin jo mukin, joka liittyi meidän yhteiseen vitsiimme. "Se oli pehmityslahja.." mies vastaa.

Alan tekemään voileipää. Kello on yli neljä yöllä. Tulimme baarista. Baaria ennen käytiin elokuvissa. Näen miehen olotilan olevan todella epämukava. En sano mitään, en aio helpottaa olotilaa yhtään. Mitäs meni ostamaan minulle lahjan, saa luvan kärsiä seuraukseksi. 

Teen voileivät loppuun, mies menee nukkumaan.

Lahja on pöydällä. Irvistän lahjalle. Näytän miehelle kansainvälistä käsimerkkiä. Käyn keittiön apupöydälle istumaan, otan kännykän esiin, laitan kuulokkeet korville ja Pariisin Kevättä soimaan. Hienoa, ensimmäinen kappale sai jo kyyneleet valumaan poskille. Kiitän itseäni turhista taidoista, kuten itkeminen ilman melua. Niin että vain kyyneleet valuvat. Ja räkä.

Mitä tehdä kun mies antaa lahjan ? Naiset jaksavat aina mäkättää siitä kun oma mies ei ikinä osta mitään. Edes kukkia. Sitten kun ostavat, tivataan syytä että miksi niitä nyt kotiin kiikutetaan ?

En pidä yllätyksistä. Lahjoista. Tai suoraan sanottuna en osaa reagoida niihin. Pitäisi hymyillä, olla iloisesti yllättynyt. Ehkä päästää joku pieni riemunkiljahdus. Vähintään hypätä kaulaan ja pussailla naama täyteen.

Itse haluaisin vain juosta samantien pois. Sanoa"ei kiitos", kun täytyisi sanoa "kiitos".

Haluan ansaita asioita. Saavuttaa jotakin. Tehdä jotakin sen eteen, miksi jotain saan. Ja mieluiten antaa palkinnon itse itselleni. Miehen antama lahja ei ole ansaittu. Se, että tulen särkemään miehen sydämen, ei ole syy saada lahjaa.

Kolme päivää avaamaton korupaketti on ollut keittiön pöydälläni. Paketin kannessa lukee "beat of love".

En tiedä mitä sisällä on. En ole katsonut.

Luultavasti en tule hetkeen katsomaankaan.