5 sekunnin taivas

Siis voi elämänkevät. Tai syksy. No joku pakkassää. 

Siis minun sisälläni oli viimeyönä sellainen elin. Sellanen ihan ok kokoinen ja sopivasti innostuneen jäykkä. Siis sellainen, mistä olen joskus "haaveillut".

Olin löytänyt pitkään kadoksissa olleen himon. Sen, että silmissä leiskuu ja kynnet pureutuu kylkiin tai selkään tai minne kädet sattuu nyt eksymään. Sillälailla, että toinen vähän parahtaa siitä kivusta.

Aah.

Se kesti 5 sekuntia.

Älkää ymmärtäkö väärin. Siis se elin oli minun sisälläni 5 sekuntia. Ja sitten ei enää ollut. Ei mitään hups hups anteeks anteeks puheita, vaan että se vain lopetti.

Sitten oli mun aikani miettiä, että mitä nyt tapahtui. Miksi sinä lopetit vaikka sinun muna on jäykkä kuin perkele, minä vikisen kuin hullu ??

Olen sitä mieltä, että siinä vaiheessa täytyisi olla laillista jo tappaa. Varsinkin kun mies päättää vielä sitten tulla taakse makaamaan, ottaa lähelle, sekä laittaa toisen jalkani hänen ylitseen, niin että tunnen vieläkin tuon minua kiusanneen asian liian lähellä jalkoväliäni.

Sitten kun seuraavana aamuna kysyn, miksi hän lopetti kesken kaiken hän sanoo kertovansa myöhemmin. 

Puoli tuntia sen jälkeen, kun ulko-ovi oli käynyt, tulee viesti kännykkään, missä annetaan selitys;

"Olin liian hermostunut..."

Anteeksi, mutta kun minä olen avan fiiliksissä sinun tavarastasi joka tunkeutuu minuun viimein ja heiluu siellä muutaman sekunnin, ei enää siinä aiheessa kuulu olla HERMOSTUNUT !