Istun ruokailupöydän päällä päädyssä ja katselen kihon sekoilua ja epävarmaa menoa keittiössä. Milloin veitsi on liian tylsä, milloin pannut ovat kieroja
"Tää on tää letunpaistopannu aina ku likka on täällä" tai "Joo nää veiset on tälläsii ku ei oo terotinta ku se yks vei sillon täältä kaiken mukanaan."
Hymyilen vaan ja nyökyttelen päätäni.
Kiho lopettaa. Kävelee luokseni, asettaa kätensä taakseni nojaamaan pöytää vasten niin että välissämme ei ole kuin muutama sentti. Vatsassa muljahtaa, kädet hikoaa.
Huulemme kohtaavat ja hetkessä olen pyöräytetty pois vaatteista. Kihon otteet ovat määrätietoisia tietäen juuri mitä haluaa ja päättää ottaa sen. Silmissä sumenee.
Emme venytellet hahaha. Ei seksiä, ei suukkoja. Ei halausta. Ei sähköä eikä halua.
Kävimme kyllä saunassa, mutta käyn saunassa kaikkien kanssa. Lortto.
Alkoi ihan ärsyttämään tuo kohtauksen kirjoittaminen, koska olisi mukavaa jos niin tapahtuisi. Ei kihon kanssa, mutta jonkun kanssa. Mutta taitaa nuo olla vain elokuvissa.
Olen viimepäivinä kaivannut vierelleni ihmistä joka ottaa vastaan kaiken paskan mitä minulla on huonona päivänä mielessä. Luottamusongelmia, luottamusongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti